Turun yliopisto – syöpätutkimus on yksi johtavimmista, uutisia ja aiheita

Turun yliopisto on maailman kärjessä syöpätutkimuksessa, ja se on muun muassa osa Suomen Akatemian rahoittamaa, Helsingin yliopiston johtamaa translationaalisen syöpätutkimuksen huippuyksikköä. Translationaalisessa tutkimuksessa tutkija ei toimi norsunluutornissa, elämästä eristyneenä, vaan yhteistyössä potilashoidon kanssa. Tämä auttaa tutkimustulosten muuntamista uusiksi hoitomenetelmiksi sekä konkreettisessa hoitotyössä saatujen kokemusten hyödyntämistä tutkimuksessa.

Lännen syöpäkeskus

Tätä kaikkea pyrkii edistämään syksyllä 2015 perustettu Syöpäkeskus, jossa ovat mukana Turun yliopiston ohella Varsinais-Suomen, Satakunnan sekä Vaasan sairaanhoitopiirit. Pyrkimyksenä on integroida tutkimustieto mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti kliiniseen hoitotyöhön, ja Syöpäkeskus koordinoikin näissä sairaanhoitopiireissä tehtävää tutkimusta ja opetusta. Se takaa myös hoitohenkilökunnalle pääsyn uusimpaan tutkimus- ja hoitotietoon.

Yksi Syöpäkeskuksen lähtökohdista on myös potilaslähtöisyys. Keskuksella on nettisivusto, joka antaa potilaille konkreettista tietoa muuan muassa syöpien hoitoketjuista sekä hoitoonpääsyajoista, tietoa eri syöpätyypeistä sekä tutkimushankkeista, joihin potilaiden on mahdollista osallistua.

Tulevaisuudessa on luvassa koko maan kattava, syövän hoitoa koordinoiva Kansallinen syöpäkeskus, jonka valmistelussa Syöpäkeskus on aktiivisesti mukana. Kansallinen syöpäkeskus etenee lupaavasti, sillä hallitus myönsi sille vuoden 2016 huhtikuussa nelivuotisen rahoituksen.

Syöpätutkimuksen läpimurtoja

Yksi syövän hoitoa hankaloittava ominaisuus on taudin leviäminen. Se onkin ollut yksi syöpätutkimuksen kohteita jo pitkään. Syksyllä 2015 Turun yliopiston tutkijaryhmä tutkimusjohtaja Johanna Ivaskan johdolla teki kuitenkin läpimurron. Kun normaalien solujen ihmisen elimistössä pitää olla sitoutuneina kudokseen, jotta ne pysyisivät hengissä, selviävät syöpäsolut ”tuuliajolla” esimerkiksi verenkierrossa ja pystyvät näin leviämään.

Syöpäsolujen hengissä pysyminen ja näin ollen etäpesäkkeiden muodostuminen on kuitenkin riippuvaista solunsisäisestä reseptoriliikenteestä. Tämä uusi ymmärrys molekyylien toiminnasta auttaa kehittämään lääkkeitä, jotka estävät syövän leviämisen mahdollistavan reseptoriliikenteen.

Uusi kokeellinen lääkeaine

Turun biotekniikan keskus on erillinen laitos Turun yliopistossa. Sen tutkimusryhmä dosentti Daniel Abankwan johdolla kehitti keväällä 2016 kokeellisen lääkeaineen estämään syövän leviämistä. Tämä lääke kohdistuu erityisesti onkoproteiini K-Rasin toiminnan estämiseen. Tätä proteiinia pidettiin lähes voittamattomana vastustajana ja lääkkeen kehittämistä miltei mahdottomana. Tutkimusryhmä löysi kuitenkin tavan estää tämän proteiinin toiminnan, ja lääkkeen ajatellaan tehoavan erityisesti naisten syöpiin, kuten munasarja-, rinta- ja kohtusyöpiin.

K-Ras on onkoproteiini, joka tukee syövän kantasoluja ja saa näin syövän leviämään. Tämän proteiinin toiminnan estäminen vähentää merkittävästi kasvainten muodostumista ja niiden kasvua.

Imutieliikenteen ymmärtäminen

Viimeisin syöpätutkimuksen liittyvä tutkimustulos liittyy myös syövän leviämiseen. Imutieliikenne on yksi elimistömme puolustusmekanismin kulmakivistä. Imutiet kuljettavat valkosoluja ihmisen ääreisosista imusolmukkeisiin, joiden tehtävänä on kehittää immuunivaste valkosolujen tuomia taudinaiheuttajia vastaan. Imusolmukkeissa syntyvät uudet valkosolut vievät sitten tämän immuunivasteen mukanaan eliminoimaan taudinaiheuttajan.

Syövän kohdalla tämä systeemi ei kuitenkaan toimi, ja imusolmukkeet ovatkin osaltaan vastuussa syövän leviämisestä. Tämän mekanismin ymmärtämien oli pitkään hyvin puutteellista, mutta Turun yliopiston tutkijat löysivät syyskuussa 2016 molekyylin, joka vastaa imutieliikenteestä. Tutkimuksen tulokset avaavat mahdollisuuksia syövän leviämisen kontrolloimiseen.

Lääkekehityskeskuksen tarve

Turun yliopiston syöpätutkimuksen professori Jukka Westermarck on työskennellyt tutkimusryhmänsä kanssa vuodesta 2002 syöpäsolujen signalointimekanismin parissa. Suomalainen syöpätutkimus on huippuluokkaa, mutta tutkimustuloksista ei ole hyötyä, ellei niiden avulla saada kehitettyä tehokkaita lääkkeitä syöpää vastaan. Lääkekehitys Suomessa on vielä lapsenkengissä, ja Westermarck ehdottaakin kansallisen lääkekehityskeskuksen perustamista.

Lääkekehityskeskuksen perustaminen on kuitenkin tähän saakka aina tyrmätty hallituksessa. Suomi kuitenkin tarvitsee uusia innovaatioita, ja ehkä nyt, kun paperitehtaat ovat ulkoistettu Kiinaan ja Nokiasta on jäljellä vain muisto, olisi jo aika panostaa huippututkimukseen, josta olisi hyötyä maailmanlaajuisesti.